Koli 2023

IISALMEN KAMERASEURAN TALVIKUVAUSMATKA KOLILLE 3.-5.2.2023

Muutaman vuoden tauon jälkeen suuntasimme talvimatkamme tuttuihin Kolin maisemiin. Majoituspaikaksi valitsimme tutun Vanha Koulun Majatalon Lahnalammen kylältä. Majatalo on oivallinen majoituspaikka sekä sijaintinsa, että riittävän suuren yhteisen tilansa ansiosta.

Matkalle lähtivät tällä kertaa Jari ja Marsa, Helena, Matti ja Ekku-koira, Niilo ja Raili, Kalevi, Marja, Veli, Sanna, Katariina, Päivi ja Tiina.
Perjantaina majoituimme Majatalon emäntä-Minnan opastuksella huoneisiimme. Kalevi kokeneimpana asettui rehtorin kansliaan. Matkan rasitukset pestiin pois Majatalon saunassa. Kiukaan valtava kivimäärä ei säikähtänyt suurtakaan vesimäärää. Kovinkin löylymies ja -nainen joutuu siinä saunassa nöyrtymään.

Illan kohokohta oli, jälleen kerran, Velin palvaaman kinkun ilmestyminen keittiön pöydälle. Ennakkoaavistus herkutteluhetkestä oli leijunut ilmassa koko illan ajan. Voin vakuuttaa odottelun olleen kannattavaa. Sellaista herkkua ei ole tarjolla edes Helsingin ykssilimäherrojen pöydissä.

Lauantaiaamu koitti antaen lupauksen aurinkoisesta päivästä. Innokkaimmat kuvaajat sonnustautuivat lämpimiin asuihin ja suuntasivat kohti Kolia. Ukko-Koli vallattiin ennen auringon nousua. Pieni pilviharso esti auringon näkymisen taivaanrannassa, mutta ei himmentänyt värien leikkiä. Päinvastoin. Kylmä viima hieman kipristeli kasvoilla.
Aamuhetken kuvausten jälkeen palasimme Majatalolle Minnan loihtiman aamiaisen kimppuun. Puurot ja muut herkut katosivat nälkäisiin suihin.

Aamiaista sulatellessamme oli aikaa tutustua omiin ja toistemme kuvasaaliiseen. Johtuen monen seuralaisen siirtymisestä uuden sukupolven kameroihin, kaikki niiden tekniset hienoudet ja ominaisuudet eivät vielä olleet hallussa. Niitä siinä sitten yhdessä ratkottiin. Osa selvisi, osa ei vielä. Suurimman riemunkiljahduksen kuulimme, kun Helena sai neuvottua Kalevia Canonin asetuksissa. Taitaa oppityttö mennä kohta opettajansa edelle.

Iltapäivällä lähdimme koko porukalla takaisin Kolille. Ekku jäi pitämään huolta majapaikasta.
Nyt oli koittanut se päivä, jota olimme jahdanneet useilla Kolin matkoillamme; aurinko paistoi täydeltä terältä. Hullaantuneina tuosta ylenpalttisesta kirkkaudesta vaeltelimme pitkin Kolin huippuja. Kuka yksin, kuka kaksin ja osa jopa pienissä ryhmissä. Ukko-Koli, Akka-Koli, Paha-Koli ja Kolin rinteiden yläasema saivat vieraikseen kameran kanssa seikkailevia valokuvauksen harrastajia. Joku kuvasi maisemia, joku yksityiskohtia, joku taas keskittyi kuvaamaan matkakumppaneitaan. Saattoipa joku keskittyä pelkästään maisemasta ja auringosta nauttimiseen.
Päivän päätti yhteinen päivällinen hotellin á la carte -ravintolassa. Sinne livahtivat kanat, kuhat, possut ja härät nälkäisiin suihin. Tiina näytti mallia alkuruuaksi tilaamillaan valkosipulietanoilla. Vielä minäkin joskus, ehkä…

Palattuamme Majatalolle oli aurinko painunut mailleen ja kuutamo antoi luontoon valoaan.
Ylenpalttinen auringonvalo, liikunta laaksojen ja huippujen välillä raikkaassa talvisäässä ja rauhoittava ja ravitseva päivällinen upeassa seurassa näyttivät tehneen tehtävänsä.
Saunan ja herkullisten palvikinkkuvoileipien jälkeen ei kuutamokuvaukseen ollut tunkua. Itsekukin vetäytyi pikkuhiljaa omiin huoneisiinsa. Urhoollisimmat jäivät katsomaan uutisia.
Yleisesti tunnuimme miettivän: “Nähtiinhän me se kuu jo päivällä”.

Sunnuntaiaamun aamupalan jälkeen aloimme pakkailla tavaroitamme ja siirtää niitä autoihin. Aurinkoa ei enää näkynyt pilviverhon takaa. Tiesimme kuitenkin sen siellä odottavan seuraavaa talviretkeämme. Nyt, kun pääsimme tutuiksi ei enää tarvitse piilotella pilvien takana. Lämpimät kiitokseni kaikille mukana olleille. Annoitte taas voimia arkeen.

Niilo Pirinen

P.S. Kesän kuvausmatka oli jo monella mielessä. Eiköhän sellainen saada järjestettyä. Se on ollut yleensä hieman pidempi reissu (5-7 päivää)