IISALMEN JA KUOPION KAMERASEUROJEN TALVIKUVAUSMATKA KOLILLE 26.-28.1.2024
Päätimme juhlistaa seurojemme 70-vuotisia taipaleita yhteisellä kuvausmatkalla Kolille. Majoituspaikkana jo monelle tuttu Vanhan Koulun Majatalo Lahnalammella.
Iisalmen Kameraseurasta mukana olivat Markku Ala-Ilkka, Kalevi Asikainen, Marsa ja Jari Intonen, Helena ja Matti Karhu, Veli Luukkonen, Seija Pesonen ja Niilo Pirinen. Kuopion Kameraseuraa edustivat ansiokkaasti Seppo Paltamo, Laura Piippola, Anne Tuomainen ja Seppo Vatanen.
Perjantain iltapäivän aikana majoitustilat alkoivat täyttyä innokkaista matkalaisista. Helena, Seija, Kalevi, Veli ja molemmat Sepot suuntasivat heti petipaikan varauksen jälkeen Kolille kuvaamaan auringonlaskua ja kuun nousua. Jari, Marsa, Markku ja Niilo totesivat helpommaksi tuon luonnonilmiön seuraamisen Sokoshotellin livekameralla. Matti hyppäsi suksille ja kävi hiihtämässä parinkymmenen kilometrin lenkin.
Illan pimettyä saapuivat innokkaat kuvaaja takaisin majapaikkaan ja Mattikin osasi vielä takaisin latuverkoston syövereistä. Anne ja Laura saapuivat Lahnalammelle seikkailtuaan Mersulla pitkin pohjoissavolaisia pikkuteitä. Karttaharjoitus ei antanut aivan täyttä varmuutta heidän reitistään, mutta tässä tapauksessa päämäärä oli tärkeämpi kuin matka.
Tiikerikakkukahvien ja karamellitankkauksen jälkeen oli vuorossa sauna. Majatalon saunan löylyt olivat makoisat. Emäntämme Minnan kanssa sovimme lauantain aamiaisen yhdeksäksi. Sääennusteen mukaan meillä ei ollut mitään kiirettä Kolin huipulle.
Lauantaiaamun maittavan aamiaisen jälkeen sonnustauduimme kukin omaan suunnitelmaansa sopivaan asusteeseen ja hyppäsimme autoihin. Kolin funikulaari oli rikki, joten vaihtoehtoina hotellin pihatasolle pääsyyn oli joko kävely alaparkkipaikoilta tai hieman luvaton ajo ja pysäköinti hotellin luo. Molempia tapoja havaittiin.
Seija valitsi leppoisimman päiväohjelman hotellin kylpyläosaston lämpimissä altaissa ja saunoissa. Itse kukin suuntasi kulkunsa nenänsä osoittamaan suuntaan. Harmaa päivä ei ollut otollinen maisemakuvaukselle, joten huipun kävijät keskittyivät enemmän toistensa ja luonnon yksityiskohtien kuvaamiseen. Viiman puraistua poskia maistuivat pullakahvit opastuskeskuksen kahviossa. Moni meistä kiersi keskuksen näyttelyn ja kävi katsomassa auditoriossa 15 minuuttisen “Mustarinta” -elokuvan Kolista. Matti lähti aamulla majatalolta hiihtäen ja sivakoi nyt sellaiset rapiat kolmekymmentä kilometriä.
Ennen sovittua ruokailua ehdimme vielä käydä majapaikassa keventämässä vaatetusta. Hissin ollessa yhä rikki säästi Volvokyyditys parkkipaikalta hotellille jalkoja ja keuhkoja. Seijakin malttoi lopettaa kylpylässä nautiskelun ja siirtyi ravintolan puolelle.
Matkalaisten suosikki tuntui tällä kertaa olevan kuha. Lohtakin näkyi pöydässämme. Samoin nautaa ja siipikarjaa. Jokunen huurteinenkin livahti janoisiin suihin. Taisipa siellä joku jekuttaakin. Makea jälkiruoka maistui monelle seurueemme jäsenelle.
Ennen hotellilta lähtöä saimme todella mieluisan vieraan, kun Huttusen Sanna saapui tervehtimään meitä ystävänsä kanssa. Jälleennäkeminen oli todella lämmin ja mukava. Taloudellisten velvollisuuksien jälkeen ajelimme majatalolle kahvittelemaan ja viettämään iltaa. Puheensorina täytti majatalon keittiön ja olohuoneen. Helenan loihtima, jo toinen tiikerikakku hupeni kovaa vauhtia ja karamellirasiat tyhjenivät tasaisella tahdilla. Sanna jatkoi matkaansa kohti uusia seikkailuja. Halaus oli lämmin.
Ilta piti sisällään kaikenlaista touhua. Veli ei antanut periksi pienelle tiedonsiirtopulmalle. Pöydällä pyöri Niken hankkima kiinalainen kauko-ohjattava kamerakiinnityshärpäke. Kuvia katseltiin tableteilta ja kännyköiden näytöiltä. Annen uuden objektiivin jalustapantaongelma sai diagnoosin monelta “asiantuntijalta”. Lauran ja Marsan neuleet kiinnostivat myös asiasta mitään ymmärtämättömiä. Paltamon Sepon valomaalauksessa käyttämänsä tarpeisto aiheutti suurta kiinnostusta ja ihastelua. Hänen kekseliäisyytensä herättää kunnioitusta. Valokuvat, jotka Seppo on ottanut käyttäen valolla maalaamista ovat todellisia taideteoksia. Ehdotonta kilpailu- ja näyttelymateriaalia.
Pikkuhiljaa puheensorina vaimeni ja yksi toisensa jälkeen hiippaili huoneeseensa ja vaipui unten maille.
Sunnuntaiaamuna, heti aamiaisen jälkeen, alkoivat matkalaiset pakkailemaan autojaan siihen malliin, että kotimatka oli alkamassa. Kokoonnuimme koulun pääovelle luokkakuvaan, jonka jälkeen auto toisensa jälkeen suuntasi kohti kotia. Anne ja Laura päättivät vielä koukata Kolin kautta uskoen auringon vielä näyttäytyvän.
Olen kiitollinen, että saan olla mukana tällaisessa lämminhenkisessä porukassa. Tämä harrastus ja nämä kaikki ihmiset antavat voimia arkeen.