Hanko 2023
02.07. – 07.07.2023
Jäsenistössä alkoi muutaman vuoden tauon jälkeen herätä keskustelua pidemmästä yhteisestä kesäreissusta. Ehdoteltiin että voisimme vaihteeksi lähteä etelän suuntaa, ja kun kerran lähdetään niin mahdollisimman etelään pitäisi päästä. Niinpä kohteeksi valikoitui Bengtskärin majakkasaari.
”Uuden vuoden päivänä vuonna 1905 uusi höyrylaiva S/S Helsingfors haaksirikkoutui Bengtskärin pohjoispuolella, ja tämän jälkeen tehtiin päätös pystyttää saarelle majakka. Piirustukset laati arkkitehti Florentin Granholm, joka edusti kansallisromanttista tyylisuuntaa. Sisätilat hän suunnitteli jugend-tyylin mukaisesti. Majakan rakentaminen kesti vain yhdeksän kuukautta. Työt aloitettiin kevättalvella 1906 ja joulukuussa majakka oli valmis. Valo sytytettiin ensimmäisen kerran joulukuun 19 päivänä.”
https://www.bengtskar.fi/nae-ja-koe/majakan-dramaattinen-historia/
Nikke tarttui toimeen ja ryhtyi järjestelemään tutun tottuneesti matkaa. Aikataulutus, kuvauskohteita, majoitukset, ruokapaikat, helppoa oli seuralaisten lähteä valmiiksi suunnitellulle matkalle. Ja matkanvarrella porukalla pohdittiin tarkempaa päivittäistä toimintaa.
Matkaan lähti 12 hengen innostunut porukka kolmella henkilöautolla ja Hymerillä. Sunnuntaiaamuna seitsemän jälkeen alkoi WhatsApp ryhmässä tapahtua, tuli kuittauksia kuka oli missäkin asti jo liikkeellä. Tunnelma oli kutkuttavan inspiroiva.
Ensimmäinen päivä oli enimmäkseen matkustamista, majoituspaikkana oli Espoossa Hotelli Korpilampi. Pitkän ajopäivän pääteeksi kävimme jaloittelemassa lähimaastossa ennen iltapalaa, joka olikin vaihteleva syöjästä riippuen, kevyestä salaatista runsaisiin grilli ribseihin.
Maittavan aamupalan jälkeen tutkittiin karttaa ja mahdollisia kuvauskohteita matkalla seuraavaan yöpymispaikkaan, Hankoon. Säätiedotuksiakin kovasti tutkittiin majakkasaarta ajatellen, olisiko merellä liian tuulista. Reitiksi valikoitui Paavolan tammen, Torholan luolan ja Fiskarsin ruukin kautta Hankoon.
”Lohjansaaren eteläosassa sijaitseva Paavolan tammikko on valtakunnallisesti arvokas lehtoalue – se kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Tammikko rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi 12.12.1994.”
https://lokika.maps.arcgis.com/apps/MapJournal/index.html?appid=75e346db2ed7469b813c0110c58b1b0f
Tammi oli vaikuttava ja sen ympärillä pyörimme ahkerasti ja ylöspäin oksistoon kunnioittavasti katsellen. Mutta jalkoihimmekin katseltiin, monenlaista mielenkiintoista kasvia ja kukkaa löytyi.
Jatkoimme matkaa Torholan luolaan, jonne kaikilla ei kovin kovaa kiinnostusta ollut mennä. Osa porukasta sinne otsalamppuineen kuitenkin uskaltautui.
” Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola. Luola on muodostunut kalliohalkeamista virranneen veden liuotettua kalkkikiveä. Arvellaan, että suurin osa liukenemisesta on tapahtunut viimeksi kuluneen 3000 vuoden kuluessa. Nyt onkalon kasvu on tyrehtynyt, sillä puro ei enää virtaa luolan läpi.”
Vaikka aamupalamme olikin maittava ja tukeva ei sekään mahdottomiin pysty. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun saavuimme Fiskarsin ruukin alueelle ja muuta ruokailua emme vielä olleet nauttinut. Tuntui että nyt tarvittaisiin parempaa mieltä. Pienoinen yllätys oli, kun selvisi että parhaimpaan loma-aikaan olikin Ruukkilaisilla viikon ainoa vapaapäivä maanantaina ja ruokailupaikat olivat vähissä.
Nopean tilannekatsauksen jälkeen osa jäi jonottamaan purtavan valmistumista ja osa lähti etsimään pikaisempaa syömistä. Nyt oli tilanne jo niin vakava, että kahvi ja sämpyläkin alkoi tuntua herkulliselta. Mutta kun ei niin ei, kahvilan tapaista ei vaan löytynyt. Osalle porukkaa aiemmin näkemän jäätelökioskin jäätelö tyhjään vatsaan alkoi houkuttaa. Kioskilta kuului iloista tiedottamista, täältä saa kahvia ja sämpylääkin. Tiukkaan muovikelmuun kääritty sämpylä ja kahvi pahvimukista hävisi ahnaaseen suuhun ilman minkäänlaista vaikeutta. Tilanne hallinnassa, parempi mieli. Ruukin alue oli kyllä mielenkiintoinen ja kuvattavaa olisi mutta ainakin osaa porukasta alkoi jo Hanko ja kunnolla syöminen kiinnostaa enemmän. Siispä kohti Hankoa ja nälkäisimmät Kotipizzan kautta.
Hangossa yövyimme kaksi yötä tunnelmallisessa Viking Motellissa ja tiistai päivä oli varattu Bengtskärin majakkasaarella vierailuun. Se jäi kuitenkin tällä kertaa käymättä kovan merenkäynnin takia. Motellin henkilökunnalta saimme paljon hyviä vinkkejä korvaamaan menetettyä majakkasaarelle käyntiä. Hangosta löytyi paljon enemmän ja vähemmän merellistä kuvattavaa sisäsuomen asukeille. Hangon vesitornikin oli suljettu kovan tuulen takia, olisiko tuuli täällä merenrannalla jotenkin erilaista, vaikea kuvitella, että meidän vesitorni suljettaisiin kovan tuulen takia.
Tällä kertaa ei nälkä päässyt yllättämään kuvaajia vaan maittavan syömisen kera kahvittelimme kuvauksellisessa ympäristössä Neljän tuulen tuvalla. Aina joskus törmää erityisen hyviin makuihin, niistä nauttii ja ne jäävät mieleen.
Hangonkylän satamassa kävimme myös ja siellä teimme lähempää tuttavuutta kyhmyjoutsen perheen kanssa. Olivat hyvin luottavaisia meitä turisteja kohtaan ja saimme pitkän tovin nauttia niiden seurasta. Lapintiiratkin antoivat meidän istua laiturilla rauhassa kuvaillen, pesintä oli jo ohi eikä pesiä tarvinnut puolustaa.
Toisen Viking motellin aamupalan jälkeen matka jatkui kohti Poria.
Hangosta lähdettäessä ensimmäinen pysähdys oli Hangon Rintamamuseo. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, ettei paikka ollut vielä auki emmekä malttaisi jäädä aukeamista odottelemaan. Paikalla tuntui kuitenkin olevan henkilökuntaa, tulossa oli tilausryhmä vierailulle ja henkilökunta oli jo valmistelemassa heidän tuloa. Niinpä meillä kävi tuuri ja pääsimme sisään jo enne varsinaista museon aukeamista. Paikka oli hieno ja käymisen arvoinen.
” Västnylandin sotahistoriallisen yhdistyksen päätehtävänä on säilyttää ja vaalia muistoja alueen sotahistorian tapahtumista. Pääpaino on Hangon rintaman sotavuosien 1939–1941 tapahtumissa.” https://www.frontmuseum.fi/sv/start/
Poriin matkasimme Vanhan Rauman kautta, joka valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1991.
Vilkkaimpaan loma-aikaan, vaikka olimmekin keskellä viikkoa liikkeellä, parkkipaikan löytäminen oli vähän haasteellista. Vanha Rauma on idyllinen ja kuvauksellinen koristeellisine puutaloineen, turistit vaan vähän häiritsevät katunäkymien kuvaamista. Vähän sivummalle kun menee, niin onnistuu saamaan tyhjää katunäkymää, joka taas kaipaisi ihmisiä.
Porissa ennen majoittumistamme Siikaranta Campingin leirintäalueelle Reposaaressa, kävimme ruokailemassa ravintola Holy Smokessa. Osa porukoista kävi vielä kuvailemassa Kallon majakkaa Mäntyluodossa ja osa jäi kuvaamaan merellistä maisemaa leirintäalueen rantakalliolle, käärmeitä etsien.
Porista jatkoimme matkaa Köffi Kahvilaan Lankoskelle aamupalalle. Lankosken kivisillalla jaloittelimme ja kuvailimme hetken aikaa ja jatkoimme matkaa Vaasan suuntaan. Seuraava pysähdys olikin 1045 m pitkän ja 82,5 m korkean Raippaluodon sillan kupeessa Fjärdskärin levähdysalueella.
Raippaluodosta jatkettiin matkaa viimeiseen majapaikkaamme, Merenkurkun Majataloon Björkön saareen. Majoitus oli aittarakennuksissa. Majatalon omassa keittiössä valmistui maittava aamupala ja ruokailu lähialueen tuoreista tuotteista. Lisäkiitoksen ansaitsee salaattipöytä, joka hiveli silmää raikkaudellaan, ei ollut esillä eilisiä salaatin loppuja. Tarjolla perinteisten salaatin lehtien, kurkun ja tomaatin lisäksi monenlaisia tuoreita makuja, joiden alkuperää arvuuttelimme. Jäi erityisesti mieleen, niin kuin myös konstailematon, ystävällinen ja lämminhenkinen palvelu.
Alue on meille tuttua useilta keväisiltä matkoiltamme emmekä siksi lähtenyt Bodvattnetin kierrokselle vaan osa meistä jäi kuvailemaan kalasataman ja Saltkaretin näkötornin ympäristöön. Olimme meille ei niin tuttuun aikaan paikalla, keväinen huuma oli jo ohi ja oltiin enemmän arkisissa puuhissa. Lintuemot ruokkivat nälkäisiä, hyvinkin vaativia poikasiaan minkä kerkesivät. Ainakin yksi silkkiuikkupariskunta oli kuitenkin vielä hautomispuuhissa, olisiko toinen pesue vai epäonnistunut edellinen pesintä, ei voi tietää.
Kiitos Nikelle järjestelyistä ja seuralaisille matkaseurasta. Mukana matkassa oli Kalevi Asikainen, Tiina Haapakoski, Suvi Huurinainen, Jari ja Marsa Intonen, Jorma ja Tuovi Kärkkäinen, Veli Luukkonen, Niilo Pirinen, Jussi Rönkkö, Päivi Tolonen ja Anne Tuomainen.
-Jari
Viimeisimmät kansiot
IKs Maaseudun menneisyys 2024
IKs 17 naulaa Sonkajärvi 2023
IKs Vuosinäyttely 2023
