Niin mukava harrastus kuin tämä valokuvaus onkin, niin silläkin on omat huonot puolensa. Osa on tietysti itse aiheutettua mutta aikaa siihen vaan tuntuisi tärväytyvän vaikka kuinka yrittäisi pitää suljinajat lyhyinä. Olenkin aina välillä kertoillut teille miten mukavaa on retkeillä hienoissa maisemissa, hyvällä säällä, hyvistä eväistä ja seurasta nauttien. Tässä vähän asian toista puolta
Viime keväänä huhtikuussa käytiin vähän pidemmällä Hailuodon reissulla. Ja koska luulin oppineeni armahtamaan itseäni, niin olin ottavinani vähän kuvia. No reilut 1300:han niitä tuli ja nyt helmikuussa vasta selvisin niiden kimppuun. Jonnekin sitä aikaa oli tärväytynyt.
Ensin kaikki selvät tapaukset pois, epäterävät ja tärähtäneet. Yli puolet päätyi roskakoriin, ( paljon tarkentumattomia lentokuvia ) ja noin 600 kuvaa jäi jäljelle. Nyt pitäisi tarkentaa tarkastelua vieläkin. Kuva sata prosenttisena näytölle ja terävyyttä tarkistamaan vielä vähän kriittisemmin. Parisataa kuvaa roskiin ja jäljelle jäi nelisen sataa kuvaa. Ja vielä ainakin yksi karsinta. Paljon rinnakkaisruutuja, niistä pitäisi valita mieleisimmät. Sopisihan niitä kovalevyille mutta kun tympii se lähes samanlaisten kuvien selailu. Noin kolme ja puoli sataa kuvaa jäi vielä jäljelle.
Eikä tämä tympeys vielä tähän lopu, Nyt jäljelle jääneet pitää vielä hakusanoittaa. Ctrl+A ja hakusanaksi Hailuoto. Tämä oli helpoin vaihe. Sitten alkaa se tuska, Joutsen, Nokikana. Tuossa kuvassa on Merihanhikin. Kurki, joutsen. isokoskelo, merihanhi. Merihanhi ja tuolla kaislikossa on nokikanakin. Varis, naurulokki. Eikö nämä lopu ikinä. On tästä ollut se hyöty että on edes jotenkin oppinut tunnistamaan lintuja, ainakin noita yleisimpiä ja isoja. Pikkulinnut on vielä aika pitkälti hakusessa. Ja sitten vielä ne vakiot, Marsa, Jari tai Hymer. Hakusanoituksen olen koittanut pitää aika pienenä, paikka, henkilöiden nimet, linnut, eläimet, ettei homma menisi liian työlääksi ja jäisi sen takia kokonaan tekemättä.
Tämän kaiken tekemisen olen ”määrännyt” itselleni ennen kuin teen kuvilleni mitään muuta, muuten se jäisi helpolla tekemättä. Siitä kun aloitin tämän ja olen tässä tilanteessa, meni noin viikonpäivät, eli suunnilleen saman verran mitä olimme Hailuodossa. Nyt olen taas siinä vaiheessa jossa voi nauttia kuvistaan ja herkistellä tulevaa. Siinä mielessä hyvä että tämä projekti tänne asti venähti, nyt on enää lyhyt aika kevättä odotella.
Lunta oli viellä hiihdellä asti. Tässä menossa Viinikanlahden lintutornille.
Marjaniemessä on tehty luotsaustoimintaa 1700-luvulta alkaen. Luotsikutteri tulossa satamaan.
Marjaniemen majakka on käyttöön otettu 1872
Lokit ei ole suvakkeja ainakaan variksille, olisko variksillakin jotain omaa syytä.
Tässä on jo päästy tositoimiin, saalista odotellen.
Onneksi tuhanteenneljäänsataan ruutuun sattui jotain terävyysalueellekkin.
Ruskosuohaukkakin viipyi 1/1000 osa sekunnin sopivalla etäisyydellä.
Tätä hanhirouvaa ei näyttänyt paljoa kiinnostavan herran näyttävä paikallesaapuminen.
Nokikanat pysytteli arkoina ruovikon suojissa.
Kotiinlähtöaamuna piti viellä pysähtyä kuvaamaan näitä neljää keväistä pariskuntaa räntäsateessa.
PS. Kuvaa klikkaamalla se aukeaa isona uudelle välilehdelle.
