Aamu alkoi valjeta, kaupasta haettu eväitä parille päivälle ja auto tankattu. Oli vuoden pimeintä aikaa ja taivas paksussa pilvessä, päivästä tulisi harmaan hämärä. Olimme lähdössä Tiilikkajärven kansallispuistoon korkkaamaan tämän talven hanget. Vähän ennen puoltapäivää tultiin Sammakkotammen parkkipaikalle, päivä ei ollut paljoa kirkastunut ja kohta olisi päivän valoisin aika. Ei ollut mitään kiirettä, pikkuhiljaa eväitten tekoon ja reppuja pakkaamaan. Ja aina sama pähkäily, mitä vaatetta päälle ja mitä reppuun. Pakkasta oli pari astetta, kunhan ei liikaa pukisi, muuten joutuu puolentunnin jälkeen vähentämään ja olisi hiestä märkä.
Liikkujia ei paljoa näyttänyt olleen, yhdet mutamaan kertaan hiihdetyt metsäsuksien jäljet oli ja niitä pitkin lähdimme suksimaan. Päivä oli niin paksussa pilvessä ettei valo houkutellut edes kuvaamaan vaan päätimme hiihdellä hiljaksiin valmista latua pitkin Uiton kämpälle kahville. Kämpän pihassa oli pöytä ja penkit paksun lumen peitossa ja koska oli ruvennut tuulemaankin niin pientä vinkkaa suojaan menimme evästelemää liiterin oven kynnykselle. Jotenkin oli päivän tankkaus mennyt sekaisin ja tuntui olevan sen verran nälkä, että söimme päivälle varatut molemmat eväät, hyvin maistui.
Illan hämärtyessä seuraavaa päivää suunnitellen samoja jälkiä takaisin. Koska Aittojärven ja Sammakkojärven välissä oli sulia kohtia sieltä voisi saada muuten niin harmaaseen maisemaan jotain eloa. Noustaan huomenna sulan reunoja pitkin hangessa ylös ja palataan tätä samaa valmista latua pitkin takaisin. Autolla hiilet grilliin ja makkarat paistumaan ja sitten peiton alle lämpimään.
Jotenkin on niin mukava retkeillä tähän aikaan vuodesta, aamulla pitkään pimeää eikä mitään kiirettä minnekään. Uudet eväät repussa, päiväkin tuntui vähä valoisammalta kuin eilinen. Nyt matka etenisi umpihangessa mutta lumi oli satanut jossain vaiheessa märkänä ja päällä pehmeä kerros pakkaslunta, hanki kantoi hyvin. Päivä oli eilistä kirkkaampi, hangen muodot tuli näkyviin eikä tarvinnut pelätä lumen ylivalottumista.
Helppo oli hiihdellä, hanki upotti vain nilkkoihin.
Maisemat oli mieltä rauhoittavia.
Lämmintä päälle …
… ja kahvia kuppiin.
Päivä oli tyyni ja Tiilikka näytti taas kerran parastaan.
Jätä kommentti