Pyhä-Häkki
Olimme tehneet pienen ylimääräisen mutkan reittiimme tarkoituksena yöpyä matkalla Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Päivä oli jo kääntymässä alkuiltaan ja ajokin vähän väsytti niin mietimme mitä tekisimme.
Olin joku aika sitten asentanut puhelimeeni The Photgrapher’s Ephemeris ( TPE ) ohjelman jolla näkeen auringon ja kuun nousu ja laskuajat, suunnat ja kulman millä korkeudella kuu tai aurinko olisi horisonttiin nähden mihinkin kelloaikaan. Vajaan parin kilonmetrin päässä olisi lampi metsän keskellä ja ohjelmasta näki mihin kohtaan pitäisi mennä, että aurinko laskisi lammen toiselle puolen. En vielä niin paljon ollut tutustunut ohjelmaan, että tietäisin missä kulmassa auringon pitäisi olla horisontin yläpuolella, että se olisi vielä vastarannan metsän yläpuolella.
Auringon laskuun oli reilu parituntia aikaa ja sen verran kiinnosti uuden kameran valotusvara, että voisi käydä kokeilemassa miten onnistuu ilta auringon kuvaaminen, minkä verran palaisi valo puhki ja saisiko tummaan sävyjä ollenkaan. Siis iltakahvit termokseen, eväät reppuun ja pienelle iltalenkille.
Niin kuin aika usein käy, kun koittaa suunnitella mahdollisimman hyvin etukäteen niin aina jotain muuttujia tulee matkaan. Taivas alkoi pikkuhiljaa mennä pilveen. Se ei välttämättä olisi huono asia, sopivasti pilveä taivaan rannassa olisi parempi kuin kokonaan pilvetön taivas.
Tulimme siihen kohtaan lammenrantaan mihin olin katsonut paikan. Pieni suoniemeke lammen rannassa ja aurinko laskemassa vastarannalle. Äkkiä katselemaan mistä saisi kuvaan syvyyttä mukaan ( = mielenkiintoa kuvaan ) Vasempaan laitaan sain suosaarekkeen reunaa ja omaa rantaa etualalle vähän. Lumpeen lehtiä lammen pinnalla, olisi siinä ainakin koekuvalle riittävästi aineksia.
Ranta oli sen verran hyllyvää että jalusta mahdollisimman levälleen niin saisi isommalta alueelta tukea. Aurinko oli kuitenkin jo sen verran paksussa pilvessä ettei kennon valotusvaraa pääsisi testaamaan. Sitten sitä hyvääkin tuuria tuli sopivasti. Aurinko pilkisti pilvenraosta, ei aivan kirkkaana vaan ohuenpilven läpi. Histogrammista vielä tarkistus ja valotusta vähän miinukselle. Peilittömän rungon yksi ehdottomia etuja on, että valotuksen voi tarkistaa ennen kuvan ottoa. Pari kuvaa kerkesin ottamaan ja aurinko oli taas paksun pilven takana.
Tilanne oli ohi ja takanäytöltä näin sen verran ettei pahoja heijastuksia olisi kuvassa, silmämääräisesti näytti siltä että RAW kuvasta saisi LR:llä toden näköisesti jotain aikaiseksi ettei kuvia vielä ainakaan kannata deletoida. Kumman hyvältä se iltakahvi maistui illan hämärissä suolammen rannalla, korpit huuteli jossain metsän kätköissä, muuten aivan hilaista.
Asettelua.
Asettelun tulos
Pyhä-Häkin historiaa metsähallituksen Luontoon.fi sivuilta:
” Pyhä-Häkillä on hyvin arkinen historia. Suomessa 1700-luvulla toteutetussa isojaossa Pyhä-Häkin kruununmetsä ei yksinkertaisesti kelvannut kenellekään. Kangasmailla kasvoi runsas puusto, mutta koska alueella ei ollut vesistöä, puita ei saanut kuljetettua myytäväksi. Suotkin olivat liian vetisiä viljelyyn, joten alue jäi valtion liikamaaksi.”
” Vuonna 1912 Pyhä-Häkin kruununpuiston yhteydestä erotettiin säästömetsä, joka rauhoitettiin ”kaikelta maan ja metsän käytöltä” ja jota alettiin kutsua luonnonpuistoksi. Alue oli ehdolla kansallispuistoksi jo vuonna 1938, mutta sota-aika siirsi toteutuksen vuoteen 1956.”
” Ikipetäjä, s.1518, kuoli vuoden 2004 elokuussa ja pian siitä tulee kelo. Valtavan petäjän latvuksissa ovat humisseet kolmen isännän tuulet ja tuiskut, ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja nyt Suomen.”
Aamulla teimme aamukahvin jälkeen vielä eväät ja kävimme pienen lenkin kävelemässä. Puistossa vanhaa metsää ja mielenkiintoista maisemaa. Täällä pitänee käydä vielä paremmalla ajalla, meille tutuksi tulleella toteamuksella ”sitku” ( = Marsa jää eläkkeelle ).
Jätä kommentti