Taas on takana reilun parinviikon mittainen kesäloma. Jo perinteisesti siihen kuuluu Kuusamon luontokuvatapahtuma. Alustavissa suunnitelmissa oli Kuusamon lisäksi käydä seuran kesäretken innoittamina Inarissakin, kuvaamassa suomen kauneimmaksikin tieksi mainitulta tieltä käsin karuja Ukonjärven kivisiä rantoja ja pikku saaria syksyn aamusumuissa. Sovintovaaralla meillä ei olisi mitään syytä käydä mutta Lemmenjoki oli kuitenkin haaveissa. Nämä meidän reissut tahtoo olla vähän sellaisia ettei niistä kovin paljon etukäteen voi tietää, varsinkaan niitä säitä.
Ennen Kuusamo viikonloppua olimme kuitenkin pari yötä jo tutuksi tulleella parkkipaikalla Närängänvaaran juurella. Aamun säät oli meille armollisia, taivas paksussa pilvessä ja tihuutti vettä. Ei puhettakaan syksyn kuulaista aamusumuista. Voitiin kaikessa rauhassa heräillä aamukahville kun siltä rupesi tuntumaan. Eväät kuitenkin tehtiin reppuun ja pienillä retkillä käytiin, ensin Hyötteikön suolla ja seuravana aamuna vaaralla entisöidyllä erämaatilalla.
Viikonlopuksi suuntasimme Kuusamon kaduille ja istuksimaan Kuusamo talon penkeille kuuntelemaan ja katselemaan erilaisia luontokuva esityksiä. Näistä viikonlopuista on aina saanut tuntea jonkun elämyksellisen esityksen jonka takia sinne aina haluaa mennä uudestaan. Yllätys yllätys, monen puheissa tuli esiin ilmaston lämpeneminen jonka he itse olivat kokeneet vuosikymmeniä kestäneenä ammattikuvaaja-aikanaan. Nyt olikin yhtenä ohjelmana paneelikeskustelu aiheesta ilmaston muutos. Keskustelu ei itsessään mitään mullistavaa ahaa elämystä tuottanut mutta aina on mukavaa Jorma Luhdan pohdiskelua kuunnella. Nytkin hän pohdiskeli ilmaston lämpenemisen kuvaamisen vaikeutta. Jos ottaa kuvan vaikka kuinka uhan alaisesta kurmitsasta se on vain kuva kurmitsasta, eikä muuta. Hänen kierrellen ja kaarrellen itse asiaa lähestyvän jutustelunsa joutui viikonlopun juontanut Kimmo Ohtonenkin keskeyttelemään muutamaan kertaan. Mutta Luhta sai kuitenkin kerrottua senkin miten joskus aikoinaan on ollut ihmisiä jotka ovat olleet täysin varmoja ettei maa ole pallon muotoinen vaan litteä joidenkin naurettavista väitteistä huolimatta.
Itselle mieluisinta antia tällä kertaa oli kuitenkin Jyrki Kallio-Kosken esitys. Hän on kuvannut Käsivarren erämaa-alueella sijaitsevan Raittijärven saamelaiskylän elämää 40 vuoden ajan. Kylä on poikkeuksellinen sijaintinsa vuoksi, sinne johtaa 40 km pitkä polkutie jota kuljetaan kesäisin mönkiöillä ja talvisin moottorikelkoilla. On harvinaista että yhden kylän elämää on kuvattu näin pitkältä ajalta.
Marsalle viikonlopun kohokohta oli varmaankin kun Kimmo Ohtonen tervehti häntä molempina päivinä 😊
Alla kuvia Närängästä, jatkan kuvien valkkaamista, voin laittaa lisää lomakuvia myöhemmin.
Hyötteikönsuolle on uusittu pitkospuita.
Suolla on vielä ihmisen toiminnan jäänteitä. Taustalla Närängänvaara.
Suon näkötorni oli sen verran matala että Marsakin uskalsi sinne nousta. Päivä kirkastui sen verran että hyvä tässä oli eväät syödä.
Hyötteikönsuon pitkoksia.
Suolta noustaessa vanhan tienpohjan yli päästään suoraan syksyiseen vanhaan metsään.
Vanhaa metsää.
Kantoja ja kiviä.
Jätä kommentti