Taivaalta, puiden latvojen yläpuolelta näkyville ilmestyy pieni suriseva piste, joka lähestyy hiljalleen, kauniisti lipuen kohti minua, maassa seisovaa kameran ulkoiluttajaa. Pian erottuu neljä siipeä, punaiset ja vihreät valopisteet sekä tumma, lasinen silmä, joka tuijottaa minua suoraan silmiin. No Dronehan se sieltä tulee morjestamaan minua. Siinä me sitten iloisesti tervehdimme toisiamme, kuvia toisistamme ottaen.
Katseet silmästä silmän, Jyrkkä
Drone, mikä ihmeen Drone? Onko se ufo, lintu, perhonen vai jokin lentävä kummajainen. Eihän nyt toki, se on kuvauskopteri, eräänlainen moottorilla varustettu lennokki, jossa on kamera ja jota ohjataan kauko-ohjaimella. Mutta kuka sitä ohjaa? Pyörin hetken ympärilleni pälyillen ja – ahaa – bongaan pusikon suojasta ystäväni Markun, jolla on kädessään näyttöruudulla varustettu kauko-ohjain.
Kauko-ohjain
On ollut mielenkiintoinen seurata Dronella kuvaamista käytännössä. Minä olen kuvannut Dronea sen kuvauspuuhissa ja vastavuoroisesti Dronella on kuvattu minua kuvauspuuhissani. Välillä mielikuvitus karkaa ihan valloilleen, mitä kaikkea tuolla kuvauskopterilla voi kuvata tai missä kaikkialla sitä kopteria voi kuvata. Kopterilla voi vaikka kuvata lentäviä noita-akkoja, jotka nousevat nuotiosta tai sitten avaria, kauniita maisemia luonnon monimuotoisuuksineen. Tosin ihan kaikkea ei voi eikä saa kuvata. Kuvauskoptereilla kuvaaminen on tarkasti säädeltyä hommaa, mitä saa kuvata, ketä saa kuvata, miten saa kuvata, missä saa kuvata ja mistä saa kuvata. Säädöksiä ja hyvää tapaa tulee ehdottomasti noudattaa.
Riippusillalla, Runni (kuva Markku Moilanen)
Minullekin on annettu mahdollisuus kokeilla tuota Dronea. Siihen olen kuitenkin todennut tyynen rauhallisesti, että ystävä hyvä, se on aivan liian kallis lelu minun käsiin. Jos minä näin äkkiseltään otan ohjaimen haltuuni ja liikautan jotain niistä mielenkiintoisista nappuloista, hyökkää kopteri varmaan siivet kainalossa ja kamera rutussa kuusen ylimmällä oksalla uikuttaen pelastusta odottamaan. Joten minä tyydyn ilomielin näpelöimään tuota minun omaa järkkäriä, tuttua, turvallista Canonia, jonka oikut minä alan kohtuu hyvin tuntea.
Kiurujoen yllä, Runni
Dronella kuvaaminen on todella kiehtovaa. Samat paikat saava aivan eri ulottuvuuden, kun niitä tarkastelee ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Dronella voi ottaa niin videokuvaa, kuin yksittäisiäkin kuvia aina maasta lintuperspektiiviin saakka. Kopterikuvaus on mukava harrastus yhdistettynä tähän perinteiseen valokuvaamiseen. Eri tyyliset kamerat ja kuvaustekniikat tukevat toinen toisiaan. Markun kanssa yhteiset kuvausretkemme ovat kohdistuneet eri paikkoihin ympäri Ylä-Savoa. Yksi oleellinen kuvasretkiemme tarkoitus on tietysti ollut myös makkaran paistaminen nuotiolla ja kahvin juominen sitruunamuffinsien kera kauniin luonnon keskellä, hyvillä jutuilla höystettynä.
Saa nähdä, mihin suuntaan tämä valokuvausharrastus onkaan menossa. Pysyykö harrastus perinteisesti maassa jaloilleen vai nouseeko se ilmaan lintujen lailla vai vajoaako se kenties kuin kala veden pinnan alle.
Koivumäki, Sonkajärvi (kuva Markku Moilanen)
Lemminkäinen, Kiuruvesi (Kuva Markku Moilanen)
