Lähes 40 vuotta luontoa kuvannut valokuvaaja Lassi Kujala näytti sunnuntaina Keitele Photo 2017:ssä komeat kuvat karhusta, jonka hän kohtasi keväällä 2016 elämänsä ensimmäisen kerran kojuttomassa maastossa. Tapaaminen näytti uhkaavalta ja oli sellainen myös ollut.
Kujala oli asettunut makaamaan patjalle kuivalle maapohjalle Kotkan Rantahaassa. Hän oli kuvannut kahlaajia. Pian suokukot olivat yhtäkkiä paenneet järveltä isona parvena. Kujala oli luullut, että iso koira säntää häntä kohti, mutta pyöreät korvat olivat paljastaneet, että se oli karhu. Mies oli kääntänyt kameran kovaa vauhtia sännännyttä otusta kohti ja antanut peilin lonksuttaa kymmenen kuvan sekuntivauhtia.
– Kuvaan niin kauan kuin uskallan, ajattelin. Niin myös tein, mutta nousin ylös, kun karhu oli noin 20 metrin päässä. Se löi nelitassujarrut päälle, muljautti silmiään, kääntyi ympäri ja pakeni takaisin yhtä kovaa vauhtia kuin oli tullutkin.
Hän kertoi, että koko episodi kesti vain 37 sekuntia.
– Nousin ylös. Ajattelin, että jos hädissään oleva peto pääsee liian lähelle, paniikissaan se saattaa käydä kiinni.
Tosikertomus karhun tapaamisesta oli vain yksi osa Kujalan juttupotpuria. Hänen esityksessään oli monta tosielämän draamaa, joita ryyditti kronologinen puhe ja erinomaiset villin luonnon action-kuvat. Yhdessäkään kuvassa ei pönötetty: pelkästään sisällön dynamiikasta olisi voinut päätellä, että kuvaaja on ollut huippuammattilainen.
Kuusankoskella syntynyt mies oli ahminut paikallisen kirjaston luontokirjojen kertomukset ja kuvat jo pikkupoikana. Jouduttuaan UPM:n tehtaan työnjohtajan pestiltä vapaille markkinoille hän on päässyt mielipuuhaansa joka päivä.
– Kun työt loppuivat, elämä alkoi. Nyt minä vasta kunnolla kuvaamaan pääsenkin. Hän kertoo ansaitsevansa kuvillaan ja lehtijutuillaan sen summan, jonka touhu nielee.
Hän näytti yli satapäiselle yleisölle kiinnostavan kimaran, jossa Kymenlaaksoon pesiytynyt merikotka nappaa ilmasta hanhia ja rusennettuaan niitä kynsissään pudottaa takaisin kamaralle. Hän oli ihmetellyt kauan, miksi peto ei ollut tappanut hanhea eikä syönyt. Myöhemmin oli selvinnyt, että lintu höyhentää saalistaan sen verran köpelöksi, että poikanen kykenee pyydystämään raakin maasta.
Kujala on kuvannut kaikenlaisia villieläimiä. Kaupallisiin kojuihin hän ei enää aikaansa tuhlaa – eikä kojuihin ylipäätään.
– Kaupallisissa kojuissa otetut kuvat ovat kaikilla samanlaisia, joten niihin ei kannata mennä.
Hänellä on komeita lähikuvia vesilinnuista ja siitä, miten monella ja veikeällä tavalla vesi roiskuu, kun lintu laskeutuu pinnalle. Paitsi rannalta hän kuvaa vesilintuja pohjassa kävellen liikuteltavalta lautalta: styroksia, vesivaneria, kehikko, verkko ja kuivapuku.
Lassi Kujala kertoo alkaneensa tallentaa digille kohteitaan heti, kun se oli teknisesti mahdollista. Siihen hän on tyytyväinen toisin kuin Hannu Hautala, joka oli vannonut karttavansa sekä tietokonetta että digikameraa. Tämä pohjalainen on pitänyt sanansa, mutta Kujalan arvion mukaan menettänyt paljon. Kujala on mies, joka pelasti Hautalan Suomen Luontokuvaajista erottamiselta. Potkut olivat lähellä, kun yksi Töysässä syntyneen Hautalan kuvista oli tämän luontokirjassa lievästi manipuloituna.
Kujala asuu Kouvolassa ja kertoo kuvaavansa 50 kilometrin säteellä kotoaan. Viiden tunnin keikka ja heti sen jälkeen viiden tunnin kuvansäätö Photoshopissa. Kaikki otetut kuvat aikajärjestykseen kansioihin. Tiedot Wordiin. Varmuuskopiot ulkoisille kovalevyille.
– En ole Lightroomia vielä opetellut. Kadehdin niitä, jotka käyttävät sen arkistointitietokantaa. Tietokannan ylläpito vaatisi lisäkseni toisen tekijän, Kujala sanoo ja vannoo pysyvänsä yhden miehen still-kuvaajana. Hän kertoo kokeilleensa myös videoita, mutta ne eivät ”lyö millään tavalla leiville”.
Arvioidessaan kuvaa hän kiinnittää huomiota terävyyteen, hyvään säätöön ja sisältöön, tässä järjestyksessä. Häntä ärsyttävät Facebookin päivitykset, joissa linnun kuvan alla lukee: tässä tällainen tirppa.
Keiteleellä hän jurytti Sielunmaisema-kilpailun, jossa hän jyvitti kolmanneksi Iisalmen Kameraseuran kuvaajan Asko Hietomaan ”Revontulet Haapajärven yllä”.
Noilla Sisä-Savon kulmilla järjestetyistä luontokuvatapahtumista tuo oli yksi parhaista. Väkeä oli paikalla yli sata ihmistä. Myös Kujala ihmetteli, kuinka se on mahdollista korvessa, kaukana kaikesta.
Ilpo Rytkönen
Tauolla Kujallalla oli juttukavereita: tässä siilinjärveläinen Ilkka Kokkonen.
Kujalaa kohti ryntäävä karhu. (Kuvakaappaus MTV:n nettisivuilta)
Jätä kommentti