Ensimmäinen kamerani oli manuaalinen järjestelmärunko jossa paristoa tarvittiin vain valon mittaukseen, joskus -70 luvun loppupuolella. Paristo oli pieni nappi eikä sitä tarvinnut vaihtaa vuosittainkaan. Herkkyys riippui siitä, minkälaisen filmin kameraan oli sattunut laittamaan. Aukkoa ja aikaa säätämällä valotusmittari näytti milloin valoa tuli filmille sopiva määrä. Herkkyyden, aukon ja ajan keskinäinen riippuvuus tuli hyvin pian tutuksi. Yli tai alivalotuksen sopiva määrä selvisi kun oli kuvannut 36 kuvan filmin täyteen ja saanut filmin kehitettyä ja kuvista vähintään pinnakkaiset.
Jostain kummansyystä harrastus kuitenkin kiinnosti. Ehkä juuri siksi koska kuvaaminen vaati sopivan määrän teknistä tietämystä kamerasta että se oli minunkin ymmärrettävissä. Aukon ja ajan säätämisen tarkoitus ja vaikutus kuvaan oli opittavissa.
Sääliksi käy ne valokuvausharrastuksen aloittelijat jotka ostavat ensimmäisen digijärkkärin itselleen ajatuksena Luontokuvalehdessäkin oleva mainos, ”Ryhdy luontokuvaajaksi”. Ei tule olemaan helppoa ei! Jos Jorma Luhdan tai Hannu Hautalan poltteen luontoon ja kuvaamisen haasteena on ollut upottavat suot niin tänään aloitteleva luontokuvaaja hukkuu kyllä helposti valikkojen myrskyisään mereen. Ensin koko valikkojen rakenteen hahmottamiseen tarvitaan keskimääräistä parempaa hahmottamiskykyä, ja muistia. Ja entäs sitten ne säätöjen vaikutukset ja merkitykset lopulliseen kuvaan.
En tiedä kuinka moni ja miten tarkkaan on yrittänyt lukea kameran käyttöohjetta, minä olen ja olen myös turhautunut. Viimevuosina olen kuitenkin sivuuttanut kohdat saako kameraa jättää auringonpaisteeseen mutta muuten aika järjestelmällisesti olen yrittänyt ohjeita käydä läpi. Jos valikon jonkun ”säädön” vaikutus tai merkitys milloin sitä kannattaisi käyttää on epäselvää niin etsin käyttöohjeista kohdan jossa siitä kerrotaan että tässä kohtaa ”säätö” kytketään päälle tai pois, kylläpä selvensi asian. Olisi mielenkiintoista tietää minkä verran nykyisissä kameroissa on ominaisuuksia joita kukaan ei koskaan käytä. No jokuhan siitäkin vetäisi herneen nenään kun isoveli valvoo, mutta oli se silloin helppoa kun ei ollut kuin kolme säätöä. Herkkyys joka säädettiin kameraan laitettavan filmin mukaan ja sen jälkeen säädettiin käsin, kokoajan tietoisena mihin ja minkä takia haluttiin vaikuttaa, vain aukkoa ja aikaa.
Ai mistäkö tämä vuodatus, päivitin kamerarunkoani, vaikka tiesin ettei siitä hyvää seuraisi. Niin tiedoksi vaan ettei Marsalla ole mitään osuutta niihin minun tuskaisiin seurauksiin uuden kameran hankinnan kanssa. Saihan hänkin uuden kameran, sen minun vanhan, ja osaavan opastuksen miten saa iAuto asetuksen päälle.
( Muuten, nauratteko te koskaan omille jutuillenne, siis yksinään? )
Edellä kuvatuista syistä en ole kovin innokas uusimaan kamerakalustoani. Yleensä kun merkiltä tulee uusi runko ( jonka ylivertaisuutta Jari Peltomäki hehkuttaa ) niin edellistä mallia saa jonkun aikaa edullisemmin ja jos siinä uskon olevan jotain merkittävää parannusta itselleni nykyiseen nähden saatan suht pitkän harkinnan jälkeen sen hankkia.
Kun kuitenkin harrastuksemme pääasiassa on olla metsässä ja mitään tavoitteellista tavoitetta ei valokuvauksessa ole niin enimmäkseen kuvaus on ollut maisemien kuvaamista ja tietysti muistokuvia retkiltä. Joskus kuvia jälkeenpäin katsellessa Marsa onkin ihmetellyt kuka se on tuo vanha nainen joka minulla on aina mukana.
Kuitenkin kun viimevuosina on, varsinkin keväisin osauduttu lintupaikoille niin eniten on huomannut kaipaavansa pitempää polttoväliä, no niitähän saa rahalla mutta ainakaan vielä ei polte ole niin kova että niitä hankkisi. Pitää vaan hakeutua paikkoihin missä linnut joutuu tulemaan lähelle, jos ovat tullakseen, jos eivät tule ruvetaan kahvittelemaan. Toinen asia mitä on kaivannut on tarkennuksen toimivuus. Siihen tällä päivityksellä pitäisi olla parannusta, nopeuteen ja seurannan mukana pysymiseen. Toukokuussa kävimme Hailuodossa ja siellä tuli uutta runkoa testailtua, ja parannusta oli.
Paikallaan olevaan lintuun onnistui tarkennus helpolla
Taivastavasten onnistui tarkennus kanssa ihan helposti.
Linnut lensivät vaan turhan kaukana ja jäivät pieniksi.
Kirkkosalmen lintutornilla oli helppo testailla, mutta linnut oli aika kaukaa kuvattavissa, millit ei oikein riittäneet, mutta oli helppo saada linnut etsimeen ja tarkennus toimi nopeasti.
Tämän kerkesi helpolla tarkentamaan.
Lentoon takennus toimi ja pysyi liikkeessäkin hyvin mukana.
Marjaniemessä pääsi helpolla lintuja lähelle ja tarkennus toimi.
Mutta ehdottomasti paras paikka harjoitella lintujen lentokuvausta oli Hailuodon lautan peräpäässä. Lokit leijaili pitkiä aikoja paikoillaan ja olivat lähellä, otsikkokuvassa polttoväli oli 60mm ja koko ajan tapahtui jotain. Sai siinä kameraa heilutella tiuhaan tahtiin.
Kamerassa on paljon muitakin minulle uusia ominaisuuksia joihin pitäisi tutustua ja opetella käyttämään niin liikkeen, maiseman kuin lähikuvaukseenkin. Ehkä minä sitten kun on enemmän aikaa palaan niihinkin.
Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.
Jätä kommentti