Kolme autokuntaa starttasi aikaisin helmikuisena keskiviikkoaamuna lähteäkseen ajelemaan kohti Kuusamon Rukaa ja uusia seikkailuja. Perinteisestä tavasta poiketen lähtöjärjestys oli hieman poikkeava. Ensin lähti Niken Volvo, sitten Jarin ja Marsan Hymer ja vasta viimeisenä karhuperheen Kuga, joka tavallaan on ollut se hoppuisin lähtijä. Menomatka meni tavalliseen tapaan, ensin aamukahvit Kontiomäellä ja sitten lounas Ämmänsaaressa.
Kuusamossa meitä matkalaisia odotti pikku pakkanen, lumiset maisemat ja mitä ihanin kelohirsimökki. Mökin lämpö toivotti porukan tervetulleeksi viettämään yhteistä viikonloppua. Ensimmäisenä jaoimme sopuisasti makuuhuoneet ja kannoimme matkatavarat kameravehkeineen sisälle. Olihan siinä mökin eteisen lattialla tulollaan monta kassia ja nyssäkkää, kun koko seurue purkautui autoistaan. Jääkaappi täyttyi pikkuhiljaa mökkiläisten ruuista ja pöydille ilmestyi herkkukuppia, joissa oli sipsiä ja karkkia.
Hetken parveiltuamme tavaroiden kimpussa alkoi mökkiin leviämään kotoinen kahvin tuoksu. Ruokapöydälle ilmestyivät omat kuksat, Railin tuoma pulla sekä Marsan ja minun leipomat kahvikakut. Näin rauhoituimme kukin pitkän pöydän äärelle tervetuliasikahville.
Saapumispäivän ilta meni lähinnä kuulumisia vaihdellen ja juttuja kertoen. Uutterimpina Raili ja Marja-Leena aikoivat lähteä ulkoilemaan pienen iltalenkin. Tosin se lenkki ei jäänyt ihan pieneksi, kun lenkkeilijät vähän eksyivät lumiseen mökkikylään. Siellä oli kuulema liian paljon tarjolla samanlaisia aurattuja tieuria ja kelomökkejä.
Torstain suunnitelmissa oli käydä tervehtimässä kuukkeleita Konttaisella, jonne sitten aamupalan jälkeen suuntasimme. Olihan siellä vilskettä. Oravat hyppelivät puusta puuhun, hömötiaiset suihkivat lennellä korvan juuresta, talitiaiset esittelivät kauniin keltaista rintaa ja kuukkelit kurkkivat puiden oksilta herkkupaloja etsien. Marsa tarjosi kädeltään rusinoita ja pian siitä kävivät hömötiaiset ja kuukkelit hakemassa herkkuja parempiin suihin.
Konttaisen jälkeen menimme mökillä lepäilemään ja vaihtamaan toppakamppeet hieman kevyempiin vaatteisiin. Matti ei malttanut vielä pysähtyä aloillaan, vaan lähti hiihtämään reippaan hiihtolenkin. Pian alkoi tulla nälkä ja niinpä päätimme mennä ravintola Rukatonttuun nauttimaan sen tarjoamista maukkaista ruuista. Tiina liittyi tänään retkiseurueeseemme, häntä olivat työkiireet hieman pidätelleet.
Rukatontun ruokamenu havaittiin jälleen kerran erinomaiseksi. Ruokaa ja juomaa löytyi jokaiseen makuun. Pääsimme todistamaan uusia makuelämyksiäkin, kun saimme houkuteltua Niken maistamaan Tiinan etanakupista yhden etanan. Ei paha, tuumasi Nikke, taidanpa ottaa seuraavan kerran ihan oman annoksen. Ruokailun jälkeen saavuimme pulleine masuinemme mökille, kävimme saunassa ja sen jälkeen ei unta tarvinnut houkutella.
Perjantaiaamuna suunnistimme kohti Riisitunturia. Nousimme hyväkuntoista lumipolkua myöten tunturin huipulle ihailemaan tykkylumisia maisemia. Noin 15 asteen pakkasesta huolimatta tuli lämmin, jopa hiki tuon topakan nousun aikana. Tunturin huippu otti meidät vastaan kylmän tuulen tuivertaessa. Pilviverhon takaa kurkisteleva, hieman hämyinen aurinko antoi mukavaa valoa lumiseen maisemaan. Pieni tauko ja nautittu välipala, kahvi ja nuotiomakkarat, maistuivat reitin varrella.
Tunturihuiputuksen jälkeen saavuimme mökille, jossa Matti, kalamies kun on, keitti maistuvan kuhakeiton Porovedestä verkoilla pyydystämistään kuhista. Näin päivän päätteeksi taas olivat masut pulleina eikä saunan jälkeen tarvinnut unta houkutella.
Lauantaina suuntasimme kohti Käylänkoskea, josko saisimme muutaman kuvan koskikaroista. No tulihan niitä, siis kuvia, ihan useita satoja ja olihan niissä kuvissa kuvauskolleegojen lisäksi joku koskikarakin, joko terävänä tai vähemmän terävänä. Tulomatkalla Käylästä mökille ajoimme vielä Konttaisen kautta katsomaan, olisivatko kuukkelit kuvaustuulella. Olivathan ne, mutta jaksoimmeko me olla kuvaustuulella?
Aamulla Käylänkoskelle mennessä pudotin Matin ja Marja-Leenan Konttaiselle, sillä he aikoivat kävellä Valtavaaran yli Rukalle. Heidän reitti, reilu 6 km, oli ollut todella haastava. Välillä polku oli ollut ihan ok ja välillä lumituisku oli hävittänyt polun. Onneksi oli kännykän karttasovellus apuna. Toisinaan polun hävitessä askeleet olivat uponneet polvia myöten yli puolen metrin lumihankeen. Sinnikkäästi he taivalsivat tuon matkan ja kävin noutamassa heidät Rukan takaa, Saaruan rinteen parkkipaikalta. Päivän uurastusten jälkeen päätimme nauttia Classic Pizza Rukan tarjoamista pizzoista. Valinnan varaa oli ja pizzat maistuivat hyvältä. Jälleen olivat masut pulleina ja iltasaunan jälkeen ei tarvinnut unta houkutella.
Sunnuntai oli sitten kotiin lähdön aika. Heräsimme ihan kohtuu aikaisin aamupalalle, jonka jälkeen alkoi mökissä käydä melkoinen hyörinä. Jäljellä oli tavaroiden pakkaaminen, autoon kantaminen ja mökin siistiminen. Sittenpä ei ollut enää muuta kuin hyvästien jättöaika ja turvallista kotimatkaa toivotukset.
Reissussa mukana olivat Tiina (puuttuu kuvasta), Matti, Kalevi, Niilo, Jari, Marja-Leena, Marsa, Raili ja minä.
Kiitos teille kaikille hyvin toteutuneesta matkasta ja mukavasta matkaseurasta.
Uutta reissua odotellen!
