Lämmin kesäilta houkutteli seuralaisia saapumaan entisen Simo-ojan varteen yhteiselle kuvakävelylle. Kokoonnuimme Veikonkadun parkkipaikalle, jossa ensin päivitimme itse kunkin viimeaikaiset kuulumiset ja taisi siinä tulla kerrottua viimeaikaiset kolotuksetkin. Saatuamme asiat käsiteltyä, lähdimme mieli avoinna kohti Luuniemeä.
Ensimmäisenä etappinamme oli Olvihallin ympäristö puistoineen ja rantamaisemineen. Sieltä koukkasimme Olvin kautta katsomaan lasten liikennepuiston vauhdikasta menoa. Polkuautot hurahtelivat ohitsemme oikealta ja vasemmalta. Näytti ihan siltä, että risteyksissä oli hieman ruuhkan poikasta. Tokkohan meiltä olisi moinen ruuhka-ajo sujunut jouhevasti liikennesääntöjen mukaan?
Matka jatkui rauhallisesti eteenpäin Luuniemenkadun kaunista koivukujaa myötäillen, kunnes Veli huomasi kadun vastakkaisella puolen erikoisen linnut. Velille ELIS! Siellä metsän reunassa tepasteli meriharakka kimeitä komentoja huudellen kahden vilkkaan poikasensa kanssa.
Käännös oikealle ja suunta kohti Genelecin tehdaskompleksia. Kävellessämme juttu kiertyi vanhoihin aikoihin, kuten nahkatehtaaseen, uiton majaan, vanhoihin teihin ja purettuihin taloihin. Kuvakävelymme alkoi täyttämään myös historiakävelyn tunnusmerkit. Saimme kunnon historiapläjäyksiä Laaksosen Jukan kertoessa vanhoja, mielenkiintoisia tarinoita Luuniemestä ja siellä sijainneista rakennuksista.
Siirtyessämme rantapolulle lähti muutama itikka mukaan reippaaseen porukkaamme, mutta pian itikoiden ininä hukkui vuolaan keskustelun alle. Ihailimme kaunista luontoa ja rantamaisemaa. Kuvasimme välillä eteen sattuvia, mieluisia kohteita – kuten varista. Rantametsiköstä löytyi yksi mielenkiintoinen havainto, kanto, jonka läheisyydestä löytyisi kenties geokätkö. Annoimme kuitenkin asian jäädä omaan arvoonsa ja jatkoimme matkaa sen enempää kätköä etsimättä ja löytämättä.
Kiersimme Luuniemen eteläkärjen ja suuntasimme kulkumme toisen rannan polkua pitkin takaisin Virransillalle päin. Olipa näillä main aikoinaan ollut Kärkkäinen & Putkonen Oy:n terva- ja tärpättitehdas korkeine savupiippuineen. Nyt siellä oli kaunis puistoalue ja juhlakenttä. Paluumatkalla kuvasimme vastarannalla siintävää Iisalmen Sahaa ja virran toisella puolella kohoavia uusia kerrostaloja. Sattuipa matkan varrella näkemään, kuinka lokkipoikueen kolme untuvikkoa uiskentelemaan rantavedessä.
Kuvakävelylenkki oli todella antoisa, kunto koheni jopa 7000:lla askeleella. Sää suosi, aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöä oli reippaasti yli 20 astetta. Kuvia tuli tosin otettua harvanlaisesti, sillä auringon valoa oli turhan paljon kuvaamista ajatellen. Pääasia oli leppoisa yhdessäolo yhteisen harrastuksen parissa ja hyvä mieli. Extrana illan aikana saimme aimoannoksen alueen historiatietoutta – kiitos siitä Jukalle.
Alustavasti sovimme seuraavaksi kohteeksemme Mansikkaniemen.
Kiitos Jari, Marsa, Kalevi, Jukka, Riitta ja Veli oli todella mukava viettää kanssanne kesäinen ilta yhteisen harrastuksen parissa!
Jätä kommentti